Liinu on aivan kunnossa, haava on parantunut hyvin ja tikinpoisto meni mallikkaasti. Nyt vaan pitää katsoa ettei massaa ala kertymään liikaa, penturuuasta ollaan pikkuhiljaa siirtymässä aikuisten tavaraan. Olen miettinyt myös Yrjölän puuroa, olisiko se parhain ratkaisu vai pysyäkkä teollisesti tuotetussa ruuassa. Hmm.. voi näitä ongelmia ja pulmia..
Lisään muutaman linkin nettikauppoihin, olen nyysinyt listan Pelastetaan Koirat ry:n keskustelupalstalta nickin Turhake kirjoituksesta. Shoppailun iloa! (Maikulle ts. Näkälle voisi löytyä talveksi pukuja tuosta Koirapukimo Tassu-Taskun linkistä)
edit. ja koko linkkilistani oli hävinnyt netin avaruuteen.. vittu kun vituttaa. No mitäpä muutakaan sitä tekisi sunnuntaisin, lukisi pääsykokeisiin? Hah.
Saturday, May 26, 2007
Saturday, May 12, 2007
Itä-Pasilan kolmipäinen gerberos, kohdunpoisto ja huonosti nukuttu yö
Aika otsikko. Yleisön pyynnöstä (kiitos Maikku että luet:) päivitän tätä jo hieman unholaan jäänyttä blogiani.
Mitäs kaikkea nyt sitten pitäisi kertoa... Liinu on kasvanut kovasti, kuten tuosta sivupalkista voi seurata ja se on Serene-UM lääkityksen avulla rohkaistunut todella paljon. Nykyään vieraat kotona otetaan ilolla vastaan, ulkona ei kävellä pitkin seinänvieruksia 'krokokävelyllä' ja eteisestäkin on tullut kiva paikka, ulos lähdetään ihan oma-alotteisesti. En tiedä sitten miten paljon tuosta lisäravinteesta on omistajien placebo vaikutusta, tarkoittaen että ehkä me nyt uskallamme rohkeammin viedä Liinua kun luotamme lääkkeen voimaan. Ensi alkuun jätimme siedätyksen kokonaan ja käytiin ainoastaan tuttuja paikkoja läpi viikkojen ajan. Ja yhtäkkiä ei Hesarikaan ollut enään ihan mahdoton paikka. Kurvi nyt on vielä ihmispaljouden takia aika kamalaa mutta sitä ollaan toisinaan treenattu niin että T on tullut koirien kanssa mua vastaan kun olen kotitunut luennolta. Näin ollen Liinu on saanut iloisen yllätyksen nimenomaan pelottavalla paikalla ja muistiin on tallentunut hyvä muisto. Arkahan se vieläkin on, ei sitä käy kiistäminen mutta nykyään se pelästyessään silti jää katsomaan mikä se kurjaakin kurjempi ääni/tapahtuma oli.
Liinu oli eilen sitten kohdunpoistossa. Ja eilinen meni huolesta harmaana kun pessimistinen minäni oli varma että vatsasta löytyy varmaan kasveja tai muutoin joku menee sterilaatiossa pieleen ja neljän aikaan mua ei odota kuin panta ja remmi sekä anteeksipyyntö.. 'sori nyt kauheesti mut sun piskis kuali'. Olen hurmaava itseni.
Leikkaus meni peloistani huolimatta hyvin ja viiden ja puolen tunnin jälkeen meitä odotti uliseva, sekava ja alleen pissivä koira joka tekee kaikkensa että saisi kuupan pois ja pääsisi repimään tikit irti. Myös akrobaatiota ollaan yritetty jos missä asennossa jos nyt se takatassun yksi kynsi yltäisi edes yhteen tikkiin. Kaikenkaikkiaan Liinu oli surkea. Taksissa se makasi takapoksissa ja huusi. Kaikesta sekavuudestaan huolimatta, kotioven nähdessään se juoksi portaat hissille ja jopa häntä heilahti kun se näki Elsan eteisessä.
Kokeiltiin muuten kuuppaa eli sputnikia jo etukäteen ja silloin Liinu vain huohotti, tärisi ja oli ihan shokissa. Mutta nytkun ei ole mitään vaihtoehtoja niin se on tottunut siihen hyvin. Ehkä se eilinen dropattu koira ei tajunnut enää pelätä? Meinaan nyt vauhti on entisensä, huolimatta sputnikista.
Eipä olis uskonut että koira tosiaan piristyy noin nopeasti, nyt täytyy vain toppuutella vauhtia kaksi viikkoa jotta saadaan tikit kunnialla pois.
Laskimpa tuossa että vuoden alusta meillä on noihin kahteen karvakasaan mennyt 1100 euroa. Lapsetkin tulis halvemmiks:) Ja tuohon lisäksi nyt 337 € ja taksimatka reiska yhdeksän juuroa. Mut osilta saan syyttää ihan vain itseäni. Taaskin meni eläinkauppaan 21 euroa suunniteltua enemmän kun kauppias suositteli Elsan hilseilevään nahkaan jotain luontaista lisäravinnepurkkia jonka sitten kuuliaisesti ostin. Vain parasta koirilleni. Hehheh.
Mutta nyt lähden Liinun kanssa rauhalliselle remmikävelylle. In my dreams. Elsa onkin Topin kanssa töissä koko päivän. Itä-Pasilan gerbroksesta sitten toisten.
Mitäs kaikkea nyt sitten pitäisi kertoa... Liinu on kasvanut kovasti, kuten tuosta sivupalkista voi seurata ja se on Serene-UM lääkityksen avulla rohkaistunut todella paljon. Nykyään vieraat kotona otetaan ilolla vastaan, ulkona ei kävellä pitkin seinänvieruksia 'krokokävelyllä' ja eteisestäkin on tullut kiva paikka, ulos lähdetään ihan oma-alotteisesti. En tiedä sitten miten paljon tuosta lisäravinteesta on omistajien placebo vaikutusta, tarkoittaen että ehkä me nyt uskallamme rohkeammin viedä Liinua kun luotamme lääkkeen voimaan. Ensi alkuun jätimme siedätyksen kokonaan ja käytiin ainoastaan tuttuja paikkoja läpi viikkojen ajan. Ja yhtäkkiä ei Hesarikaan ollut enään ihan mahdoton paikka. Kurvi nyt on vielä ihmispaljouden takia aika kamalaa mutta sitä ollaan toisinaan treenattu niin että T on tullut koirien kanssa mua vastaan kun olen kotitunut luennolta. Näin ollen Liinu on saanut iloisen yllätyksen nimenomaan pelottavalla paikalla ja muistiin on tallentunut hyvä muisto. Arkahan se vieläkin on, ei sitä käy kiistäminen mutta nykyään se pelästyessään silti jää katsomaan mikä se kurjaakin kurjempi ääni/tapahtuma oli.
Liinu oli eilen sitten kohdunpoistossa. Ja eilinen meni huolesta harmaana kun pessimistinen minäni oli varma että vatsasta löytyy varmaan kasveja tai muutoin joku menee sterilaatiossa pieleen ja neljän aikaan mua ei odota kuin panta ja remmi sekä anteeksipyyntö.. 'sori nyt kauheesti mut sun piskis kuali'. Olen hurmaava itseni.
Leikkaus meni peloistani huolimatta hyvin ja viiden ja puolen tunnin jälkeen meitä odotti uliseva, sekava ja alleen pissivä koira joka tekee kaikkensa että saisi kuupan pois ja pääsisi repimään tikit irti. Myös akrobaatiota ollaan yritetty jos missä asennossa jos nyt se takatassun yksi kynsi yltäisi edes yhteen tikkiin. Kaikenkaikkiaan Liinu oli surkea. Taksissa se makasi takapoksissa ja huusi. Kaikesta sekavuudestaan huolimatta, kotioven nähdessään se juoksi portaat hissille ja jopa häntä heilahti kun se näki Elsan eteisessä.
Eilinen ilta ja yö meni Liinun vikistessä kahden viltin alla. Nukuttu ei paljoa olla, korvatulppia yritin mutta kuitenkin tuli valvottua ja stressattua ettei se vaan pääse käsiksi haavaan.
Kokeiltiin muuten kuuppaa eli sputnikia jo etukäteen ja silloin Liinu vain huohotti, tärisi ja oli ihan shokissa. Mutta nytkun ei ole mitään vaihtoehtoja niin se on tottunut siihen hyvin. Ehkä se eilinen dropattu koira ei tajunnut enää pelätä? Meinaan nyt vauhti on entisensä, huolimatta sputnikista.
Eipä olis uskonut että koira tosiaan piristyy noin nopeasti, nyt täytyy vain toppuutella vauhtia kaksi viikkoa jotta saadaan tikit kunnialla pois.
Laskimpa tuossa että vuoden alusta meillä on noihin kahteen karvakasaan mennyt 1100 euroa. Lapsetkin tulis halvemmiks:) Ja tuohon lisäksi nyt 337 € ja taksimatka reiska yhdeksän juuroa. Mut osilta saan syyttää ihan vain itseäni. Taaskin meni eläinkauppaan 21 euroa suunniteltua enemmän kun kauppias suositteli Elsan hilseilevään nahkaan jotain luontaista lisäravinnepurkkia jonka sitten kuuliaisesti ostin. Vain parasta koirilleni. Hehheh.
Mutta nyt lähden Liinun kanssa rauhalliselle remmikävelylle. In my dreams. Elsa onkin Topin kanssa töissä koko päivän. Itä-Pasilan gerbroksesta sitten toisten.
Subscribe to:
Posts (Atom)
