Pelkoa, kauhua ja surua. Onnea, iloa ja huojentumista.

Siinä neljän tunnin aikana vallanneet tunteeni. Liinu oli T:n kanssa lähdössä iltapissalle puoli kuuden aikaan kun jotkut Taunot eivät malttaneet odottaa lain määräämää klo 18.00 ja räjäyttivät raketteja lähistöllä. Liinu sai sätkyn ja riuhtoi itsensä irti kaulapannasta ja lähti paniikissa juoksemaan kotioveltamme Harjun kentälle päin. T juoksi Elsan kanssa perässä mutta kadotti pennun näköpiiristään. Siitä alkoi vajaa neljän tunnin hermoilu. Minähän en voinut asialle yhtään mitään kun olen 100 kilsan päässä, menossa yövuoroon joten T joutui aivan yksinään etsimään sateessa Liinua. Poliisille, Viikin löytöeläintaloon ja Pelastetaan Koiran ry:n koiravaraajalle soitettiin heti. Siinä pyöriessäni paniikissa ystäväni asunnolla, suunnittelin jo etsintäpartiot, ilmoitusten liimaamiset jokaiseen kaupungin tolppaan ja seinään sekä netti-ilmoitusten kirjoittamiset. Hirve tunne kerrassaan, kun ei edes voinut tehdä mitään. Sijaista kun on aika mahdotonta saada muutaman tunnin varoajalla. En silti olisi Topinkaan pöksyissä halunnut olla. Sitkeästi hää vaan etsi pentuamme tunnista toiseen.

Mutta kuten menneen ajan muodosta voimme päätellä niin loppu hyvin, kaikki hyvin. Rakas koirani Elsa lopulta sitten Liinun löysi. Ei kauas ollut lähtenyt kuten jotkut arvelivatkin. Oli raukka piiloutunut parkissa olevan auton alle ja tunnistettuaan Topin ja Elsan ryömi kuraisena mutta iloisena suoraan syliin. Ja sitten äkkiä kotiin turvaan <3

Tämä postaus on nyt niin sekava mutta kukaan ei arvaakkaan kuinka onnellinen ja helpottunut olen.

Koulutusta, käskyjä osa 1

Mä olen ihan hukassa noiden kaikkien opusten kanssa. Toisessa käsketään tehdä näin ja toisessa noin. Ja se miten minä olen Elsan kouluttanut niin se vasta väärin onkin. Olen kyllä itseäni aiheesta ruoskinut mutta parempi vaan hyväksyä ajatus että olen niine tietoineni ja ohjeineni tehnyt parhaani. Metodit muuttuvat, koirankoulutus menee eteenpäin ja kehittyy, hyvä niin. Ja ystävääni siteeraten; Elsa on oikein hyvä koira eikä nyt suuremmin ole traumojaan esille tuonut. Antaisinko anteeksi itselleni?
Tässä infoähkyssä kärvistellessäni keksin hyvän idean: koirakoulu. Siellä sitten varmasti ovat ihan ajan hermolla tottelevaisuuskoulutuksessa eikä mun tarvitse arpoa eri ohjeiden välillä vaan oikea ammattilainen neuvoo. Ja mitä vielä, onko teillä mitään käsitystä montako erilaista koirakoulua Helsingin seudulla on? Miten luulin että se on muutama taho joka kursseja vetää, tyyliin joku Kennelliitto tms. Ja paskanmarjat, niitä on pilvinpimein. Ahdistaa. Olen tässä valvomisen ohella yrittänyt löytää sopivan selailemalla keskustelupalstoja mutta mikä on toiselle hyvä voi olla toiselle paha. Arvotaan.

No, tähän astinen koulutukseni pitää sisällä:

ISTU: Tarvitaan vielä käsimerkki (nousee kuonon yli viistosti jolloin Liinu seuraa sitä ja 'vahingossa' istuu) makupalaa ei joka kerta heru vaan ihan kiitos ja kehu saa riittää. Meinaan vaikka mitä sanovat niin mielestäni koiran ainainen palkitseminen voi aiheuttaa sen ettei käskyä totellakaan ellei herkun tuoksu nouse nenään. Tosin pidemällä tähtäimellä en edes aio heilutella herkkuja nenän edessä houkuttimena toiminnalle vaan ne annetaan selkeästi palkkiona hyvästä työstä, ei lahjontana jo etukäteen.

MAAHAN: Istumisen jälkeen viedään käsi lattiaa pisin niin että L seuraa. Kehutaan. Palkitaan.

SEIS: Pysähtyminen aina suojatien eteen. Myöhemmin laajennan toimimaan sanan omassa merkityksessään mutta vielä on riittävää että harjoitellaan pysähdystä ennen tien ylitystä.

MENNÄÄN YLI: Vapautus edellisestä, remmin sallimissa määrissä.

Remmikävely: Olen nyt toiminut erään ohjeen mukaan joka neuvoo remmin kiristyessä sanomaan EI ja pysähtymään/ottamaan askelia taaksepäin/kääntymään vastakkaiseen suuntaan. Elsan ollessa mukana, olen vain pysähtynyt jotten sekota Elsa-raukan päätä kokonaan ja kahdestaan ollessa otetaan vähän pakkia. Tätä ei tosin ole tarvinnut juurikaan käyttää, Liinu ottaa aika lunkisti remmissä, kotiinpäin mentäessä vain on remmi ollut tiukemmalla. Remmissä ei myöskään siedetä 'riekkumista', mikä pitää siis koirien keskeisen leikkimisen ja nahistelun sisällään, sitä varten käydään koiratarhoilla ja ollaan vapaana. Olen myöskin alkanut jo karsia poukkoilua edes takaisin. Liinulla on tapa kiilata suoraan jalkoihin jolloin on käynyt niinkin ikävästi että varpaat on jääneet emännän elopainon alle. Myöskin 'jalkojen takaa vasemmalle puolelle, edestä oikealle ja taas toiseen suuntaan' on ehkä inan vähentynyt sillä että ohjaan takaisin oikealle puolelle, niin että koirat kävelevät rinnakkain, yleensä oikealla puolen koska se vain tuntuu luonnollisimmalta. Minulle siis :)

SAA MENNÄ: Tarkoittaa käytännössä vapaata, mutta Elsalle se on merkki siitä että ollaan ihmisten ilmoilla ja mitään riemujolkkia ei tehdä vaan pysytellään lähistöllä, vaikkakin ilman remmiä.

VAPAA: Ei olla vielä käytetty, tyydytty tuohon edelliseen käskyyn sekaannuksen välttämiseksi.

TÄNNE: Olen hieman vältellyt käskyn käyttöä koska joku opas/nettisivu käski välttää ellei ole aivan satajayksi varma että koira tulee. Joten alussa olen tyytynyt viheltämään tai huutamaan nimeltä ja hyvin on Liinu tullut. Mitä nyt kerran löytyi hyvä luu (mikälien sorminivel) eikä takaisinpaluu nyt kiinnostanutkaan mutta se onnistui kun lähdettiin tyynesti kävelemään poispäin. Hieman hiki meinasi tulla kun Elsa on koko elämänsä aikana kolmesti lähtenyt muttei koskaan jättänyt tottelematta kutsua ja olen tottunut vapaana pidettävään koiraan. No tämä tosiaan sattui kerran ja vaikka teinkin tietämättäni taas miltei kohtalokkaita virheitä (nappasin heti kiinni kun lähelle tuli ja laitoin remmiin) niin toistamiseen ei ole vielä samanlaista sattunut. Nyt ollaan harjoiteltu myös irroittamista jotta mikään objekti ei kävisi niin kiinnostavaksi että koira ignoraa luoksekutsun. En myöskään kutsuessa laita heti kiinni vaan sipaisen vain kaulapantaa, pyydän istumaan tai pelkästään palkitsen. Pitäähän sen luoksetulon olla mukavaa eikä aina tarkoittaa remmiin joutumista ja leikin loppumista.

OHITA: Käytetään silloin kun halutaan ohittaa vastaantulija ilman kummempia huomioita. Ihan uusi Elsallekin. Liinu on ihmisten perään kuten Elsakin ja muita koiria se pelkää vielä aikalailla joten enemmän on tarvinnut rohkaisua ohittamiseen. Elsaa ei myöskään voi remmissä antaa tutustua uuteen koiraan rähinän alkaessa joten nuuskimiset ollaan jätetty puistoon tai paikkaan jossa Elsaa voi pitää vapaana. Elsa meinaan ei ole koskaan antanut toisten haistella ahteriaan ja murahtaa jolloin toinen koira katsoo sen joksikin riidanhaastamiseksi ja näin on soppa valmis. Joten vapaanaollessaan koirat saavat sitten selvitellä itse välejään ilman remmin tuomaa jännitettä. Eli pontti oli se että koirien ollessa yhdessä Liinunkaan 'haistattelusta' ei tulee lasta eikä p***aa kun Elsa on pidettävä kuitenkin hieman syrjässä.

IRTI: Kts. Tänne. Irti päästämisen jälkeen tarjotaan vaihtoehtoa.

OLE HYVÄ, (SAA SYÖDÄ): Tarkoituksena olisi siis että L ei rynni syömään ennenkuin kuppi on laskettu lattialle ja lupa annettu. Edetty ollaan istumiseen käskystä. Pikkuhiljaa..

HUSHUS: Keittiöön ei mahdu kuin yksi kerralla, olen pohtinut joko tämä on liian vaikeaa Liinulle kun se on kovin vierihoitoinen vaikka ei mitään huomiota kiinnittäisikään mutta parempi senkin asian kouluttaminen on aloittaa nyt eikä 20 kiloa myöhemmin. Keittiöön ei koirilla ole asiaa kuin kutsuttaessa. Ja piruvie, ette anna kummallekaan pöydästä yhtään mitään! Olen miettinyt vesikupin siirtoa pois keittiöstä kun usein tullaan tassutellaan ihan vaan juomaan ja sitten jäädään parkkiin johonkin jääkaapin välittömään läheisyyteen josko sieltä jotain tippuisi. Olisi se sitäpaitsi selvempääkin niin, Elsa ymmärtää asian mutta siihen asti kun Liinukin tajuaa niin vesikippa siirtyy keittiöstä pois.

Sipoon koirametsä

Eilisen hattutemppu muuttui vielä illan aikana, ennätys on siis viisi. Pahoittelen jos jotain häiritsee seikka että kusetamme Liinun sisäpihalla mut minkäs mä sille mahdan että sen ensimmäinen onnistunut kusikeikka oli juuri pihan asfaltti ja nyt on helppoa jatkaa koulutusta tutulla paikalla. Muutoin ollaan menty hieman takapakkia, Liinu (ajattelin muuttaa nimen Pissa-Liisaksi, pissis) on kussut sisälle unohtaen jopa Hesarin.. joten villasukat märkinä ollaan hiihdelty täällä.
Hissiin Liinu tulee jo, ei edes tarvi pakottaa enää.
Otettiin päätöksestä huolimatta riski ja sijoitettiin koirat tänään samaan autoon. Elsahan kärsii jonkinnäköisestä stressistä kaikissa kulkupeleissä. Se ei voi pahoin, eikä pelkää mutta on niin innoissaan että vikisee (kutsun sitä piippaamiseksi) ja ulisee, ja jos hiljenee niin läähättää jumalattomasti. Kaikennäköistä on kokeiltu, vielä olisi erinäiset suihkeet jäljellä. Mutta niin, iso pelko on/oli että E jotenkin tartuttaa tämän matkakuumeensa Liinuun joten pohdittiin ettei oteta niitä samaan kyytiin ennenkuin on varmistettu Liinun hyvät kokemukset autosta. Mutta tosiaan ei maltettu vastustaa kiusausta ajella Sipoon koirametsään ja hyvinhän se sujui. Elsa inisi takatilassa ja Liinu otti chillisti Topin sylissä eikä välittänyt tuon taivaallista Takapenkin kuorosta. Sinne Sipooseen olikin sitten vaikea löytää, siellä mitään kylttejä ole ja netin ohjeetkin oli ihan anuksesta. Että tiedoksi: Itäväylää niin pitkään kunnes muuttuu Uudeksi Porvoon tieksi ja jokusen kilsa Landbön risteyksen jälkeen vasemmalla on Puroniityntie josta käännytään ja ajellaan kotvanen kunnes vasemmalle lähtee koirametsän parkkikselle johtava traktoritie. Sitä saa ajaa vaikkakin kyltissä lukee ettei maastossa saisi ajoneuvoilla ajella. Sadan metrin päässä on parkkipaikat. Itse metsä oli ihan.. no metsä. Koiria näkyi aika paljon, otin Liinun kiinni koska en usko että molemminpuolista luottamusta on vielä syntynyt. Olisi kamalaa jos jostain puskasta rynnisi joku elämää suurempi monsterikoira ja Liinu lähtisi lipettiin. Tunti varmaan käveltiin ja ajeltiin takaisin kotiin.
Nyt ohjelmaan uusi laki; keittiössä ei hengailla jos ei sinne asiaa ole. Mietinkin että pitäisikö vesiastia siirtää pois sieltä jotta sääntö olisi helpompi hiffata. Elsa tietää mitä hushus tarkoittaa, L sen sijaan pyrkii kovalla sitkeydellä yhä uudestaan ja uudestaan pyörimään jalkoihin ja odottelemaan jääkaapin oven eteen josko sieltä nyt jotain tippuisi.

Kaikki Liinusta

LIINU

Nämä pienet tytöt jätettiin syksyisenä yönä pahvilaatikossa Rakveren tarhan portin taakse. Laatikossa pentujen lisäksi oli paperilappu, johon oli kirjoitettu niiden syntyneen 22.8.06 eli tytöt ovat nyt n. 3kk ikäisiä. Mitään muuta tietoa pienistä ei ollut. Tytöt ovat vilkkaita ja uteliaita kuten pentujen kuuluukin, mutta oikein oudon asian vastaantultua, ne saattavat ensin lähteä pakosalle, kunnes hetken päästä uteliaisuus taas voittaa. Toisia koiria pennut ovat tietenkin nähneet ja saaneet juosta tarhan sisäpihalla vapaana tutkimassa aivan lähintä ympäristöään. Tytöissä on luultavasti saksanpaimenkoiraa ja niistä luultavasti tuleekin sen kokoisia ellei hieman pienempiä.

Lähde: Pelastetaan Koirat ry

Idea toisesta koirasta kai lähti siitä kun tiemme kämppiksen ja hänen koiransa Oonan kanssa erosivat. Elsa viihtyi oikein hyvin Oonan kanssa ja eihän kahdesta koirasta nyt ole yhtään enempää vaivaa kuin yhdestäkään. Aluksi suunnittelimme vähän vanhempaa koiraa ja Pelastetaan Koirat ry:n sivuilta löytyikin oiken hellyyttävä tapaus; terveisiä Vanaherran uudelle perheelle. Toisin sanoen jäimme nuolemaan näppejään liian pohdinnan takia. Liinu oli toinen potentiaalinen ja vihdoin rohkaistuin soittamaan. Maanantaina soitin ja perjantaina jo lähdettiinkin hakemaan nyyttiä kotiin. Pitkään mietin miten voin rakastaa kahta koiraa kun tuo Elsa on ollut perheeni jo seitsemän vuoden ajan. Mutta riittäähän sitä, rakkautta. Olen jo ihan myyty.

Liinun hattutemppu

Rikottiin eilinen ennätys. Jo kolmet kuset ulos. Bujaa! Se kyllä vaati ulkoilua yhteensä reilut neljä tuntia. Ruuan jälkeen oltiin ulkona miltei kaksi tuntia ennen kuin Liinu hokasi pissata ulos. Ei kylläkään lenkkeilty vaan lähinnä hengailtiin paikassa a. ja b. joten L sai ihan itse määritellä jaksamistaan. Tosin väsyttihän tuollainen happihyppely nyt pientä mutta jos jollain on fiksumpia ideoita näännytystaktiikan tilalle niin ne kyllä huomioidaan. Vaan syö se miestä rotan lailla kun iltapäivästä reilun tunnin ulkoilun jälkeen Liinu kyykkää heti remmistä päästyään Hesarille. Onhan se hyvä aviisi, ei siinä mitään.

edit. Ja Hesarin vieminen ulos ei auta. Koiratarhassa rotikkauros sen sijaan kusi sen märäksi.

Kotiin!

No niin, Liinu se saapui taloon siis perjantaina ja otti paikan haltuun. Ennen sisätiloja kyllä tutustuttiin kodin vanhempaan mamselliin eli Elsaan tuossa ulkona jotta suuremmilta reviiritaisteluilta vältyttiin. Automatka meni ihan hyvin, sitä tarvitsee harjoitella paljon ettei pian ole talossa kahta ulisevaa matkailijaa. Ensimmäinen yö menikin yhteen saakka ihan rauhaisasti kunnes herättiin krouskkrousk ääneen. Liinu oli löytänyt kukkasepelin ja pojat kun se maistui. Lähdin käyttämään koiria ulkona 3.30, samoihin aikoihin kun ihmiset palailivat baarista :) Liinu on muutoinkin aikamoinen katsemagneetti, saatiin kuitenkin olla melko rauhassa kännisten hellyydenpuuskilta. Koira-aitauksessa nuokuin penkillä koirien rymistellessä, rytmit ovat yötyöstä muutoinkin ihan sekaisin, mikäpä siinä pilkkiessä kun ei edes pakkasta ole.

Ensimmäinen päivä meni rauhaisissa merkeissä, kovasti yritystä oli saada Liinu tekemään asiansa ulos mutta rakko räjähtämättä hää pidätti sisälle saakka. Kyllä se Hesarille pitää mennä. Elsa ei pidä puoliaan ollenkaan, kirjoja selailemalla sitten yritetään arpoa mikä on se paras keino kunnioittaa Elsaa lauman tokana tulevana. Kai koirat sitten sietävät tuollaiselta pennunrääpäleeltä mitä vain.

Käytiin myös viimeisillä jouluostoksilla, koirat jäivät kahestaan ja hyvin oli sujunut. Ainut mitä etukäteen pelastin olivat mun kalleimman saappaat ikinä. Niitä en uhraa, en. Takasin tullessa Elsa makoili makkarissa ja Liinu vartoi nätisti eteisessä. Pitää vielä jossain vaiheessa harjoitella ihan kokonaan sitä yksinoloa vaikkakin normaalisti molemmat koirat taitavat viihtyä samassa paikassa. Njaaha, isäntä sohvalla nurisee ettei aattona saisi olla koneella joten päivitän lisää myöhemmin.