Siinä neljän tunnin aikana vallanneet tunteeni. Liinu oli T:n kanssa lähdössä iltapissalle puoli kuuden aikaan kun jotkut Taunot eivät malttaneet odottaa lain määräämää klo 18.00 ja räjäyttivät raketteja lähistöllä. Liinu sai sätkyn ja riuhtoi itsensä irti kaulapannasta ja lähti paniikissa juoksemaan kotioveltamme Harjun kentälle päin. T juoksi Elsan kanssa perässä mutta kadotti pennun näköpiiristään. Siitä alkoi vajaa neljän tunnin hermoilu. Minähän en voinut asialle yhtään mitään kun olen 100 kilsan päässä, menossa yövuoroon joten T joutui aivan yksinään etsimään sateessa Liinua. Poliisille, Viikin löytöeläintaloon ja Pelastetaan Koiran ry:n koiravaraajalle soitettiin heti. Siinä pyöriessäni paniikissa ystäväni asunnolla, suunnittelin jo etsintäpartiot, ilmoitusten liimaamiset jokaiseen kaupungin tolppaan ja seinään sekä netti-ilmoitusten kirjoittamiset. Hirve tunne kerrassaan, kun ei edes voinut tehdä mitään. Sijaista kun on aika mahdotonta saada muutaman tunnin varoajalla. En silti olisi Topinkaan pöksyissä halunnut olla. Sitkeästi hää vaan etsi pentuamme tunnista toiseen.
Mutta kuten menneen ajan muodosta voimme päätellä niin loppu hyvin, kaikki hyvin. Rakas koirani Elsa lopulta sitten Liinun löysi. Ei kauas ollut lähtenyt kuten jotkut arvelivatkin. Oli raukka piiloutunut parkissa olevan auton alle ja tunnistettuaan Topin ja Elsan ryömi kuraisena mutta iloisena suoraan syliin. Ja sitten äkkiä kotiin turvaan <3
Tämä postaus on nyt niin sekava mutta kukaan ei arvaakkaan kuinka onnellinen ja helpottunut olen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment