Friday, December 29, 2006

Koulutusta, käskyjä osa 1

Mä olen ihan hukassa noiden kaikkien opusten kanssa. Toisessa käsketään tehdä näin ja toisessa noin. Ja se miten minä olen Elsan kouluttanut niin se vasta väärin onkin. Olen kyllä itseäni aiheesta ruoskinut mutta parempi vaan hyväksyä ajatus että olen niine tietoineni ja ohjeineni tehnyt parhaani. Metodit muuttuvat, koirankoulutus menee eteenpäin ja kehittyy, hyvä niin. Ja ystävääni siteeraten; Elsa on oikein hyvä koira eikä nyt suuremmin ole traumojaan esille tuonut. Antaisinko anteeksi itselleni?
Tässä infoähkyssä kärvistellessäni keksin hyvän idean: koirakoulu. Siellä sitten varmasti ovat ihan ajan hermolla tottelevaisuuskoulutuksessa eikä mun tarvitse arpoa eri ohjeiden välillä vaan oikea ammattilainen neuvoo. Ja mitä vielä, onko teillä mitään käsitystä montako erilaista koirakoulua Helsingin seudulla on? Miten luulin että se on muutama taho joka kursseja vetää, tyyliin joku Kennelliitto tms. Ja paskanmarjat, niitä on pilvinpimein. Ahdistaa. Olen tässä valvomisen ohella yrittänyt löytää sopivan selailemalla keskustelupalstoja mutta mikä on toiselle hyvä voi olla toiselle paha. Arvotaan.

No, tähän astinen koulutukseni pitää sisällä:

ISTU: Tarvitaan vielä käsimerkki (nousee kuonon yli viistosti jolloin Liinu seuraa sitä ja 'vahingossa' istuu) makupalaa ei joka kerta heru vaan ihan kiitos ja kehu saa riittää. Meinaan vaikka mitä sanovat niin mielestäni koiran ainainen palkitseminen voi aiheuttaa sen ettei käskyä totellakaan ellei herkun tuoksu nouse nenään. Tosin pidemällä tähtäimellä en edes aio heilutella herkkuja nenän edessä houkuttimena toiminnalle vaan ne annetaan selkeästi palkkiona hyvästä työstä, ei lahjontana jo etukäteen.

MAAHAN: Istumisen jälkeen viedään käsi lattiaa pisin niin että L seuraa. Kehutaan. Palkitaan.

SEIS: Pysähtyminen aina suojatien eteen. Myöhemmin laajennan toimimaan sanan omassa merkityksessään mutta vielä on riittävää että harjoitellaan pysähdystä ennen tien ylitystä.

MENNÄÄN YLI: Vapautus edellisestä, remmin sallimissa määrissä.

Remmikävely: Olen nyt toiminut erään ohjeen mukaan joka neuvoo remmin kiristyessä sanomaan EI ja pysähtymään/ottamaan askelia taaksepäin/kääntymään vastakkaiseen suuntaan. Elsan ollessa mukana, olen vain pysähtynyt jotten sekota Elsa-raukan päätä kokonaan ja kahdestaan ollessa otetaan vähän pakkia. Tätä ei tosin ole tarvinnut juurikaan käyttää, Liinu ottaa aika lunkisti remmissä, kotiinpäin mentäessä vain on remmi ollut tiukemmalla. Remmissä ei myöskään siedetä 'riekkumista', mikä pitää siis koirien keskeisen leikkimisen ja nahistelun sisällään, sitä varten käydään koiratarhoilla ja ollaan vapaana. Olen myöskin alkanut jo karsia poukkoilua edes takaisin. Liinulla on tapa kiilata suoraan jalkoihin jolloin on käynyt niinkin ikävästi että varpaat on jääneet emännän elopainon alle. Myöskin 'jalkojen takaa vasemmalle puolelle, edestä oikealle ja taas toiseen suuntaan' on ehkä inan vähentynyt sillä että ohjaan takaisin oikealle puolelle, niin että koirat kävelevät rinnakkain, yleensä oikealla puolen koska se vain tuntuu luonnollisimmalta. Minulle siis :)

SAA MENNÄ: Tarkoittaa käytännössä vapaata, mutta Elsalle se on merkki siitä että ollaan ihmisten ilmoilla ja mitään riemujolkkia ei tehdä vaan pysytellään lähistöllä, vaikkakin ilman remmiä.

VAPAA: Ei olla vielä käytetty, tyydytty tuohon edelliseen käskyyn sekaannuksen välttämiseksi.

TÄNNE: Olen hieman vältellyt käskyn käyttöä koska joku opas/nettisivu käski välttää ellei ole aivan satajayksi varma että koira tulee. Joten alussa olen tyytynyt viheltämään tai huutamaan nimeltä ja hyvin on Liinu tullut. Mitä nyt kerran löytyi hyvä luu (mikälien sorminivel) eikä takaisinpaluu nyt kiinnostanutkaan mutta se onnistui kun lähdettiin tyynesti kävelemään poispäin. Hieman hiki meinasi tulla kun Elsa on koko elämänsä aikana kolmesti lähtenyt muttei koskaan jättänyt tottelematta kutsua ja olen tottunut vapaana pidettävään koiraan. No tämä tosiaan sattui kerran ja vaikka teinkin tietämättäni taas miltei kohtalokkaita virheitä (nappasin heti kiinni kun lähelle tuli ja laitoin remmiin) niin toistamiseen ei ole vielä samanlaista sattunut. Nyt ollaan harjoiteltu myös irroittamista jotta mikään objekti ei kävisi niin kiinnostavaksi että koira ignoraa luoksekutsun. En myöskään kutsuessa laita heti kiinni vaan sipaisen vain kaulapantaa, pyydän istumaan tai pelkästään palkitsen. Pitäähän sen luoksetulon olla mukavaa eikä aina tarkoittaa remmiin joutumista ja leikin loppumista.

OHITA: Käytetään silloin kun halutaan ohittaa vastaantulija ilman kummempia huomioita. Ihan uusi Elsallekin. Liinu on ihmisten perään kuten Elsakin ja muita koiria se pelkää vielä aikalailla joten enemmän on tarvinnut rohkaisua ohittamiseen. Elsaa ei myöskään voi remmissä antaa tutustua uuteen koiraan rähinän alkaessa joten nuuskimiset ollaan jätetty puistoon tai paikkaan jossa Elsaa voi pitää vapaana. Elsa meinaan ei ole koskaan antanut toisten haistella ahteriaan ja murahtaa jolloin toinen koira katsoo sen joksikin riidanhaastamiseksi ja näin on soppa valmis. Joten vapaanaollessaan koirat saavat sitten selvitellä itse välejään ilman remmin tuomaa jännitettä. Eli pontti oli se että koirien ollessa yhdessä Liinunkaan 'haistattelusta' ei tulee lasta eikä p***aa kun Elsa on pidettävä kuitenkin hieman syrjässä.

IRTI: Kts. Tänne. Irti päästämisen jälkeen tarjotaan vaihtoehtoa.

OLE HYVÄ, (SAA SYÖDÄ): Tarkoituksena olisi siis että L ei rynni syömään ennenkuin kuppi on laskettu lattialle ja lupa annettu. Edetty ollaan istumiseen käskystä. Pikkuhiljaa..

HUSHUS: Keittiöön ei mahdu kuin yksi kerralla, olen pohtinut joko tämä on liian vaikeaa Liinulle kun se on kovin vierihoitoinen vaikka ei mitään huomiota kiinnittäisikään mutta parempi senkin asian kouluttaminen on aloittaa nyt eikä 20 kiloa myöhemmin. Keittiöön ei koirilla ole asiaa kuin kutsuttaessa. Ja piruvie, ette anna kummallekaan pöydästä yhtään mitään! Olen miettinyt vesikupin siirtoa pois keittiöstä kun usein tullaan tassutellaan ihan vaan juomaan ja sitten jäädään parkkiin johonkin jääkaapin välittömään läheisyyteen josko sieltä jotain tippuisi. Olisi se sitäpaitsi selvempääkin niin, Elsa ymmärtää asian mutta siihen asti kun Liinukin tajuaa niin vesikippa siirtyy keittiöstä pois.

1 comment:

Anonymous said...

Hienostihan tuo näyttää menevän. Itse olen ihan hukassa irti päästämisen ja luoksetulon kanssa. Näkkä kun on "hieman" omistushaluinen eikä taatusti päästä irti hienoista tavaroistaan, joten kun sitä kutsuu silloin, kun sillä on jokin maailman hienoin tikku suussa, on soppa valmis. Huoh.n