Kivoja juttuja

Ettei nyt ihan vinettämiseksi taas tämäkin blogi menisi niin kerrotaan nyt jotain kivoja juttuja. Ja niihin kuuluu ehdottomasti julkisilla kulkeminen. Otettiin tuossa yhtenä päivänä Liinun kanssa ohjelmaan Verotoimistossa käynti ja sinne matkustettiin sitten kutosen ratikalla. Tietty retkikohteena tuo Kaisaniemi ei ole mitä rauhallisin, vaan kun totuteltava se on, niin lähdettiin matkaan. Sporien kuskit kun eivät paljoa koirankoulutusta ja totuttelua odottele niin nappasin pennun kainaloon, leimasin lipun siinä sivussa ja matka meni Liinun katsellessa sylistäni ulkoilmoja. Verotoimistossa saatiin paljon katseita osaksemme muttei kukaan tullut sentään häätämään tms, olisin käyttänyt toki verukkeena sitä että Liinukin on yksi asiakas muiden joukossa koska maksaa (tai meidän kohdalla; pitäisi maksaa) veroja. Saatiin homma hoidettua ja edettiin varovaisin askelin odottelemaan kotiinpäin menevää ratikkaa. Aika jännää toki oli mutta istuskeltiin pysäkillä syöden nakkeja joten arkuus ei käynyt ihan ylitsepääsemättömäksi. Kolmosella sitten lähdettiin takaisin ja saatiin paikka vasta Hakaniemen kohdalla. Siinäpä sitten tuumin että mennäänpä nyt koko rahalla ja vedetään koko reitti. Ja niinpä sitten totuteltiin matkustukseen. Tai minä totuttelin jaloissa nukkuvaan koiraan joka ei välittänyt tuon taivaallista koko matkasta. Ahteri puuduksissa kiersin sitten Töölön ja Eiran kunnes tultiin takaisin Hakaniemeen. Olin juuri miettinyt että mitenkähän on, reissu on kestänyt jo yli tunnin että pitäsköhän leimata uudemman kerran. Ja pim, kuin pahimmasta painajaisesta, seitsemän tarkastajaa nousi sinisissään raitiovaunuun ja alkoivat tarkistaa lippuja. Meinasi itku päästä, mukamas tyynenä kaivoin korttini ja herättelin samalla Liinun penkin alta ja kun Täti Sininen tiukkasi että mistäs kaukaa oikein ollaan tultu kun lippu on leimattu iltapäivästä niin minä vaan osottelin unenpöppöröistä Liinua ja selitin kovasti miten tässä on pennunkoulutus menossa ja koko kiekka on menty ja seliseli. Ja läpi meni. Siitä ilosta jäätiin pois Karhupuiston pysäkillä ja juostiin kotiin iloisina siitä ettei reissun hinnaksi tullutkaan 66 euroa.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kiikuttamaan sitä verokorttia palkanlaskentaan joka sijaitsee Etelä-Haagassa. Sinne päästiin 51:sen bussilla. Tietty mun kortista oli loppunut massi mutta kiitos maahanmuuttajakuskin, pääsin kyytiin kysymällä että 'voinksmää ostaa lipun kännykällä?'. No mun tietämyksen mukaan kännyliput ei käy kuin lautalla, metrossa ja ratikassa mutta joko Setä ei ymmärtänyt mun kysymystä, se ei huomannut että kortti piippasi punaista, se kiinnitti kaiken huomion sylissä killuvaan koiraan tai mahdollisesti sitä ei kiinnostanut vittuakaan koko homma. Oli niin tai näin niin kännylipulla mentiin. Takaisin sitten käveltiin 10:n päättärille Pikku-Huopalahteen ja vaihdettiin Oopperalla kasiin. Hyvin meni kaikki, pitää vaan joku päivä mennä jollekin päättärille harjoittelemaan rauhassa raitiovaunuun nousua, täysikasvuinen Liinu kun tuskin sylikoirasta menee.

Ai niin ja kynsiäkin leikattiin ja se sujui tosi hyvin. Elsa tosin piippasi jo nähdessään sakset, tavallisesti R saa ne leikata, siltä kun mustien kynsien leikkaaminen käy inan verran näpsäkämmin kuin multa. Pitäisi vaan harjotella ja leikata useammin, ettei synny pelkoa koiralle kuin emännällekään.