Eilisen hattutemppu muuttui vielä illan aikana, ennätys on siis viisi. Pahoittelen jos jotain häiritsee seikka että kusetamme Liinun sisäpihalla mut minkäs mä sille mahdan että sen ensimmäinen onnistunut kusikeikka oli juuri pihan asfaltti ja nyt on helppoa jatkaa koulutusta tutulla paikalla. Muutoin ollaan menty hieman takapakkia, Liinu (ajattelin muuttaa nimen Pissa-Liisaksi, pissis) on kussut sisälle unohtaen jopa Hesarin.. joten villasukat märkinä ollaan hiihdelty täällä.
Hissiin Liinu tulee jo, ei edes tarvi pakottaa enää.
Otettiin päätöksestä huolimatta riski ja sijoitettiin koirat tänään samaan autoon. Elsahan kärsii jonkinnäköisestä stressistä kaikissa kulkupeleissä. Se ei voi pahoin, eikä pelkää mutta on niin innoissaan että vikisee (kutsun sitä piippaamiseksi) ja ulisee, ja jos hiljenee niin läähättää jumalattomasti. Kaikennäköistä on kokeiltu, vielä olisi erinäiset suihkeet jäljellä. Mutta niin, iso pelko on/oli että E jotenkin tartuttaa tämän matkakuumeensa Liinuun joten pohdittiin ettei oteta niitä samaan kyytiin ennenkuin on varmistettu Liinun hyvät kokemukset autosta. Mutta tosiaan ei maltettu vastustaa kiusausta ajella Sipoon koirametsään ja hyvinhän se sujui. Elsa inisi takatilassa ja Liinu otti chillisti Topin sylissä eikä välittänyt tuon taivaallista Takapenkin kuorosta. Sinne Sipooseen olikin sitten vaikea löytää, siellä mitään kylttejä ole ja netin ohjeetkin oli ihan anuksesta. Että tiedoksi: Itäväylää niin pitkään kunnes muuttuu Uudeksi Porvoon tieksi ja jokusen kilsa Landbön risteyksen jälkeen vasemmalla on Puroniityntie josta käännytään ja ajellaan kotvanen kunnes vasemmalle lähtee koirametsän parkkikselle johtava traktoritie. Sitä saa ajaa vaikkakin kyltissä lukee ettei maastossa saisi ajoneuvoilla ajella. Sadan metrin päässä on parkkipaikat. Itse metsä oli ihan.. no metsä. Koiria näkyi aika paljon, otin Liinun kiinni koska en usko että molemminpuolista luottamusta on vielä syntynyt. Olisi kamalaa jos jostain puskasta rynnisi joku elämää suurempi monsterikoira ja Liinu lähtisi lipettiin. Tunti varmaan käveltiin ja ajeltiin takaisin kotiin.
Nyt ohjelmaan uusi laki; keittiössä ei hengailla jos ei sinne asiaa ole. Mietinkin että pitäisikö vesiastia siirtää pois sieltä jotta sääntö olisi helpompi hiffata. Elsa tietää mitä hushus tarkoittaa, L sen sijaan pyrkii kovalla sitkeydellä yhä uudestaan ja uudestaan pyörimään jalkoihin ja odottelemaan jääkaapin oven eteen josko sieltä nyt jotain tippuisi.
Tuesday, December 26, 2006
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Oijoijoi, hyvältä kuulostaa. Eihän sitä tiedä vaikka Elsakin rauhoittuisi kulkuvälineissä, kun sillä on muuta koiraseuraa. Kyllä, olen optimisti. :)
No olet todellakin. Se mitään rauhotu, saa Otonkin huutamaan aarioita :) Ehkä kokeilen kuitenkin niitä suihkeita vielä.. vuosia olen pihdannut kun on mukavampaa ajatella että 'ehkä ne voisi auttaa' kun kokeilla ja todeta että vitut niistä mitään hyötyä ollu ja oon satasta köyhempi..
Post a Comment